”Narsismista on tullut muotisana.”
”Moni käyttää narsisti-sanaa perusteettomasti.”
”Ei niitä oikeasti ole niin paljon kuin luullaan.”
”Ei se nyt oikeasti ole narsisti.”
Oletko joskus kuullut tai nähnyt tällaisia kommentteja mediassa tai jossain muualla? Minä olen, ja se harmittaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on tarkkaan rajattu Yhdysvaltojen diagnoosijärjestelmän luokituksella, jonka mukaan henkilöllä täytyy olla vähintään viisi yhdeksästä järjestelmän listauksen piirteestä, jotta hänet voidaan diagnosoida persoonallisuushäiriöiseksi. Yleisesti ajatellaan, että narsisteja on väestöstä 5–9 prosenttia.

Ongelmana on, että narsistisia piirteitä omaavia on paljon enemmän kuin luullaan, eikä välttämättä tiedosteta, että he voivat aiheuttaa lähipiirissään yhtä paljon pahaa kuin lääketieteellisesti diagnosoitu narsisti. Narsistiset piirteet on myös helppo tunnistaa. Riittää, kun henkilö täyttää yhden kriteerin: aiheuttaa toistuvasti suurta tuskaa ja harmia läheisilleen. Uskon myös, että jos joku sanoo kohdanneensa narsistin, asia todennäköisesti on näin. Kohtaama henkilö ei välttämättä ole lääketieteellisesti persoonallisuushäiriöinen, mutta hänellä saattaa olla paljon narsisistia piirteitä.
Ikävä kyllä monesti yksilön kertomukset narsistista lytätään.

Olen itse tavannut työssäni monenlaisia ihmisiä, ja rikoksen tekijöistä isolla osalla on narsistisia piirteitä. Miten sen huomaa? Esimerkiksi siitä, kun henkilö on tehnyt henkirikoksen ja vielä vuosienkin jälkeen harmittelee vain sitä hänelle määrättyä vankeusrangaistusta. Olen kyllä tavannut narsistisia persoonia myös viranomaisina, toimitusjohtajina sekä toimittajina tai joissain muissa sellaisissa ammateissa, jotka antavat valtaa. Olen myös tavannut narsististen henkilöiden uhreja sekä rikoksen uhreja. Viimeksi mainitut ovat tosi usein eläneet lähellä narsistia.

Terveen ihmisen on vaikea ymmärtää narsistista käytöstä, mutta oikeasti eroa terveen ja narsistisen välillä ei paljon ole. Meissä jokaisessa on jo syntyessään narsistisia piirteitä: tämä pitää meidät hengissä elämämme ensimmäisinä vuosina. Vauva pyytää itsekkäästi sen mitä tarvitsee elääkseen. Tervekin ihminen voi joskus käyttäytyä narsistisesti kovan stressin seurauksena.
Elämän aikana narsistiset piirteet kuitenkin muuttuvat niin, että ne joko kasvavat äärimmilleen – tai ovat lähellä sitä ääripäätä, häviävät olemattomiksi tai kuten terveellä ihmisellä, löytävät kultaisen keskitien. Lapsuus vaikuttaa narsismin muokkaantumiseen mielestäni kaikista eniten. Jos lapsi ei saa rakkautta tai aseteta rajoja, narsististen piirteiden vahvistumisella on parempi kasvualusta.

“Hyvä narsismi, kultainen keskitie, mahdollistaa taas hyvään itsetuntoon, eikä tällaisen henkilön tarvitse korostaa itseään tai nujertaa muita.“

Hyvä narsismi, kultainen keskitie, mahdollistaa taas hyvään itsetuntoon, eikä tällaisen henkilön tarvitse korostaa itseään tai nujertaa muita. Narsismi ei siis aina ole huono asia. Persoonallisuushäiriöisellä on taas äärimmilleen kasvaneet narsistiset piirteet, mutta toisin kuin moni luulee, narsistilla on huono itsetunto. Narsistinen ei kuitenkaan välttämättä ole väkivaltainen, eikä narsistinen ole aina kaikkea sitä mitä luokituksessa vaaditaan. Silti tällainen henkilö voi aiheuttaa paljon tuskaa läheisilleen, eikä muuta tapojaan, vaikka siitä tuskasta sanotaan monta kertaa. Toisessa ääripäässä narsistiset piirteet ovat taas hävinneet kokonaan, ja sekin vie itsetuntoa, eikä ole hyvä asia.

Narsistisen persoonallisuushäiriön lääketieteellisen luokituksen lisäksi ongelmana on aina ollut se, että persoonallisuushäiriön tunnistaminen on lääkäreille vaikeaa. Lääkärin pitää olla hyvin perehtynyt narsistiseen persoonallisuushäiriöön, ja sellaisia lääkäreitä on harvassa. Tavallinen lääkäri sekoittaa narsistisen persoonallisuushäiriön mielenterveysongelmiin tai sairauksiin, kuten masennukseen. Tämä johtuu siitä, että narsistinen ei yleensä hakeudu hoitoon persoonallisuushäiriön takia, mutta kun hän hetkellisesti saattaa tajuta muille ihmisille aiheuttamansa surun ja tuskan, hän vaipuu masennukseen. Narsistia hoidetaan sitten masennuksena.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä voi kyllä parantua, vaikka se ei todellakaan ole helppoa. Uskon kuitenkin tähän, koska olen tavannut ihmisen, joka on parantunut. Siihen tarvittiin ”vain” valtava henkinen romahdus ja selviäminen siitä sekä äärimmäistä ammattitaitoa hoitavalta taholta. Tämä ei siis ole mikään yksinkertainen prosessi. Sen sijaan narsistisista piirteistä eroon pääseminen on helppoa, mutta niiden ruokkiminen on valitettavasti vielä helpompaa.

Ajat ja ihmiset ovat muuttuneet vuodesta 1980, jolloin narsistinen persoonallisuushäiriö hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen järjestelmään. Ratkaisu edellä mainittuihin ongelmiin olisi luokituksen muokkaaminen laajemmaksi ja vastaamaan tätä päivää, sekä yleinen ymmärrys siitä, että myös narsistiset piirteet voivat olla yhtä paha kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Kuulen myös jatkuvasti uhrien kertomuksia siitä, kuinka narsistinen on selvinnyt oikeusprosessista ilman tuomiota. Olisi siis äärimmäisen tärkeää kouluttaa viranomaisia ja oikeuden eri asteiden parissa työskenteleviä ymmärtämään ja tunnistamaan narsistiset piirteet. Ei pelkästään narsistista persoonallisuushäiriötä.

Tärkeintä olisi kuitenkin ottaa vakavasti yksilön kertomat kokemukset. Mikään edellä mainituista ei nimittäin ole vaikeampaa kuin parantuminen narsistin vaikutusvallasta.