Barack Obama on monesta näkökulmasta katsottuna kiinnostava henkilö, eikä vähiten siksi että hän oli Yhdysvaltojen ensimmäinen musta presidentti ja jo hänen valintansa muutti maailmaa askeleen tasa-arvoisempaan suuntaan. Kirjassaan ”Valittu maa” hän kertoo matkastaan presidentiksi ja presidenttinä toimimisestaan. Kirja antaa hyvän kuvan hänen arvoistaan, toiminnastaan ja johtamistyylistään, joka sopii hyvin transformationaalisen johtamisen periaatteisiin. Muita transformationaalisen johtajuuden keulakuvia ovat olleet Nelson Mandela, Mahatma Gandhi ja esimerkiksi liike-elämästä yrittäjä Richard Branson. Transformationaalinen johtajuus sai alkunsa kun Burns (1978) kehitteli teoriaansa johtajuudesta tutkimalla sellaisia poliittisia johtajia joilla oli kyky saada ihmiset valtavina massoina puolelleen.  Esimerkkeinä juuri Mandela ja Gandhi ovat vankkumattoman esimerkkinsä ja  loistavan viestintänsä avulla pystyneet vetoamaan ihmisten parempaan puoleen ja saaneet nostettua yhteiskunnan moraalista tasoa. 

Taustatietoa Barack Obamasta

Taustatietona Barack Obamasta lyhyesti sen verran, että hän syntyi Hawaijille yhdysvaltalaisen (valkoisen) äidin ja kenialaisen (mustan) isän lapseksi. Vanhemmat olivat tavanneet yliopistossa opiskeluaikanaan, mutta erosivat kun Barack oli 3-vuotias, ja tällöin hänen isänsä palasi takaisin Keniaan. Hänen äitinsä oli maailmanparantaja, joka oli useimmiten rahaton, ja Barack totesikin havainneensa jo nuorena, että maailmaa parantavat henkilöt ovat usein rahattomia ja vaikutusvallattomia. Opiskeltuaan muutaman vuoden lukion jälkeen collegessa hän meni kolmeksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön Chicagon asukasyhdistykseen edistämään työllisyyttä mustan asuinosan asukkaissa ja miettimään mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Hän kertoo tämän vapaaehtoistyön olleen merkittävä osa hänen työhistoriaansa, jolloin hänen oli huomattavasti muita työntekijöitä nuorempana yritettävä voittaa asukkaiden luottamus puolelleen. Tämän kokemuksen  jälkeen hän haki ja pääsi Harvardin yliopistoon oikeustieteelliseen ja hän työskenteli ihmisoikeusasioihin erikoistuneessa asianajotoimistossa sekä luennoitsijana Chicagon yliopistossa ennen kuin aloitti poliittisen uransa. 

Transformationaalinen johtajuus perustuu ajatukseen, että johtaja ja johdettava vuorovaikutuksessa toisensa kanssa nostavat omaa ja toisen henkistä kypsyyttä.

Transformationaalinen johtajuus nostaa henkistä tasoa

Transformationaalinen johtajuus perustuu ajatukseen, että johtaja ja johdettava vuorovaikutuksessa toisensa kanssa nostavat omaa ja toisen henkistä kypsyyttä. Maslowin tarvehierarkiassa tämä tarkoittaa, että vuorovaikutuksen avulla tarvehierarkiassa noustaan itsensä toteuttamisen tasolle. Tällöin työstä tulee itsensä toteuttamisen väline, joka on luonnollisesti erittäin motivoivaa. Vastakohtaisena johtajuutena pidetään transaktionaalista johtamista, joka on yksinkertaisemmillaan vaihdantaa: tee työsi hyvin niin saat lisää palkkaa ja jos et tee saat potkut. Transformationaalisen johtajuuden tutkimukset osoittavat positiivisen vaikutuksen työtehoon, työilmapiiriin, työhyvinvointiin ja mm. innovatiivisuuteen (ks. lähteet lopusta) ja aihetta tutkitaan koko ajan paljon. 

Transformationaalista johtajuutta voidaan kuvata viiden osa-alueen kautta: visioiminen, haastaminen, osallistaminen, esimerkillä johtaminen ja palkitseminen. Tarkastelen näitä osa-alueita Barack Obaman johtamisen kautta.

Transformationaalisen johtajuuden osa-alueet ja Barack Obama

Visiointi ja sen viestintä  ”Keep an eye to the future”

Visiointi tarkoittaa ihanteellisen tulevaisuuskuvan luomista ja sen viestimistä innostavasti muille. Presidentinvaalikampanjaan Obama lähti nuorena pitkällisen pohdinnan tuloksena. Tähän vaikutti kokeneen poliitikon Ted Kennedyn neuvo, jossa hän totesi, että voi olla, että seuraavaa mahdollisuutta ei tule ja Obaman kannattaa käyttää lahjojaan hyödyksi, koska vain harvalla on Obaman kaltainen kyky innostaa muita. 

Obaman kannattaa käyttää lahjojaan hyödyksi, koska vain harvalla on Obaman kaltainen kyky innostaa muita. 

Obaman kahden vuoden vaalikampanja tarkoitti jatkuvaa kampanjointia ympäri maata. Tämän kiertämisten ansiosta hän sai muodostettua kokonaisnäkemyksen siitä mitä hänen mielestään USA:ssa tulisi tehdä ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Hän kertoo, että ymmärrettyään ihmisten tarpeet hän myös ymmärsi, että ”kampanjassa ei ollut kyse enää minusta vaan olin muuttunut kanavaksi” (s. 76).   Tämän vision hän kommunikoi esimerkiksi kuuluisassa ensimmäisessä presidenttipuheessaan. Visiossaan hän nosti esille tulevaisuuden tarpeet, yhteiset arvot ja nostatti motivaatiota sekä amerikkalaisuuteen sopivaa me-henkeä. Kyky visioida ja kommunikoida on erityisen tärkeää poliitikoille, mutta se on tarpeen myös johtajille. 

Obama on luonnostaan hyvä puhumaan, mutta hän huomasi tämän piirteensä vasta Harvardissa huomatessaan ihmisten kerääntyvän kuuntelemaan hänen juttujaan.  Väitetään, että hän on perinyt tämän lahjan isältään, jonka on sanottu olevan myös hyvin itsevarma esiintyjä. Tämän vuoksi olikin kiinnostavaa lukea kirjassa useammasta kohtaa, miten Barack Obama on tyytymätön omaan esiintymiseensä ja mainitsee olleensa erityisesti alkuvuosina takelteleva ja epäkiinnostava puhuja. 

”En ollut häävi esiintyjä. Vakiopuheeni oli kankea, sillä se pursusi hallintokieltä ja siitä puuttui huumori ja innostavuus. Lopulta opin esiintymään rennommin ja kannattajieni määrä kasvoi” (s. 49). Obama ruotii itseään myös ensimmäisessä senaattoriehdokasfoorumissa ja omasta mielestään hän esiintyi kankeasti ja vaisusti eikä hän ”saanut suollettua aivoista sellaisia korulauseita, joita nämä tilaisuudet vaativat”.  Obama sai myös tiimiläisiltään palautetta, että hänen vastauksensa olivat yleensä pitkällisiä ja mutkikkaita, jolloin pääasia hukkui (117-118). ”Sait täydet pisteet kokeesta, mutta et yhtään ääntä” kuten hänen tiimiläisensä antoi hänelle palautetta (s. 118). Ehkäpä Obaman tarkoituksena on kirjassaan osoittaa, että myös hän on joutunut työstämään esiintymistään, jolloin muidenkaan ei kannata luovuttaa omien viestintätaitojensa suhteen. Mikään visio ei sinällään innosta, ellei sitä osata viestiä innostavasti.  

Haastaminen ”Egoni on melko terve, eli en pelkää itseäni älykkäämpien ihmisten palkkaamista” 

Haastaminen tarkoittaa positiivista haastamista, eli mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, mahdollisuuksien näkemistä ja jatkuvaa toiminnan kehittämistä. Johtajan omalla kohdalla tämän näkyy siinä, että hän ei pelkää ottaa riskejä ja epäonnistua, vaan kehittää itseään jatkuvasti ja vaatii itseltään korkeidenkin kynnyksien ylittämistä. Johtamisessa tämä näkyy vastuun antamisena sekä innovatiivisuuteen ja kehittämiseen kannustamisena. Presidentinvaalikampanjassaan Barack Obama oli edelläkävijä digitaalisten verkoston hyödyntämisessä, osittain koska hänen avustajansa olivat poikkeuksellisen nuoria. Hän sanoo, että keskustellessaan hän pitää kysymysten teosta, olettamuksista ja ajatuksesta ”miksi ei”. Hän painottaa innovaatioita ja uudenlaista ajattelutapaa. Esimerkiksi neuvonantajaryhmää kootessaan Obaman yksi kriteeri oli, että heillä tulisi olla riittävän hyvä itseluottamus sekä oma näkemys, että he uskaltaisivat olla erimieltä hänen kanssaan.

Esimerkiksi neuvonantajaryhmää kootessaan Obaman yksi kriteeri oli, että heillä tulisi olla riittävän hyvä itseluottamus sekä oma näkemys, että he uskaltaisivat olla erimieltä hänen kanssaan.

Sanotaan, että transformationaalisen johtamisen erottaa narsistisesta johtamisesta esimerkiksi siinä, että ensimmäiset ympäröivät itsensä ihmisillä, jotka ovat myös eri mieltä hänen kanssaan. Jälkimmäiset taas valitsevat ympärilleen hänen kanssaan samaa mieltä olevia, jolloin päätösten ja toiminnan laatu heikkenee ja toiminta keskittyy vääristyneesti johtajan egon ylläpitämiseen. Obaman tapauksessa erimielisyyteen myös kannustettiin: ”väittelyt olivat kiivaita, erimielisyyteen kannustettiin, eikä mitään ajatusta hylätty sen vuoksi, että se tuli riviavustajalta tai se ei myötäillyt jotain ideologista ennakkokäsitystä” (s. 277).

Yhdysvalloissa korostuu enemmän maskuliinisuuden kulttuuri kuin Suomessa ja jotkut kuvaavatkin Suomea vaikenemisen kulttuurina tai monologikulttuurina, jolloin asioista erimieltä oleminen koetaan suurena uhkana. Erityisesti tämä transformationaalisen johtajuuden osio vaatii itsevarmuutta. 

Osallistaminen  ”There are no permanent friends no permanent enemies”

Osallistaminen transformationaalisessa johtamisessa tarkoittaa tasapuolista kohtelua, että kaikki tiimin jäsenet otetaan mukaan toimintaan ja yhteisiin keskusteluihin. Ketään ei syrjitä tai jätetä ulkopuoliseksi. Obaman kampanjatiimit tulivat tunnetuksi siitä, että julkisuuteen valui hyvin vähän tietoa sisäisistä ristiriidoista. Obama kuvaa kirjassaan, että he olivat tietoisesti luoneet kulttuurin, jossa virheistä ei syytelty eikä kyynisyyteen tiukoillakaan hetkillä vajottu ”Olin ylpeä rakennettuani sekä kampanjani aikana että Valkoisessa talossa kulttuurin, jossa emme lähteneet hakemaan syntipukkeja, kun asiat menivät pieleen”.

Valitessaan asiantuntijoita tiimiinsä, hän suostutteli ulkoministeriksi pitkään Hillary Clintonia. Tämä vaati molemmilta egon syrjäyttämistä, koska he kävivät uuvuttavan ja pitkän taistelun demokraattien ehdokkuudesta, jolloin lokaa heiteltiin puolin ja toisin. Osallistamisesta kuvaa myös tarve hierarkian madaltamiseen, esimerkkeinä hänen ehdotuksensa valkoisen talon keittiöhenkilökunnalle, että he eivät pitäisi smokkeja töissään vaan pukeutuisivat rennommin, samoin kuin henkilökunnan tuli kutsua häntä mieluummin etunimellä kuin presidentti – nimikkeellä. Osallistaminen näkyi myös laajan päätösvallan antamisena, perustellen tämän sillä, että hän ei ole operating officer eli hän ei ole työnjohtaja.

Kautta linjan vaikuttaa uskomattomalta, että hän ei reagoi loukkauksiin kovinkaan voimakkaasti, ja edes läheisen julkinen selkäänpuukottaminen ei saa häntä suuttumaan.

Kirjassa mainitaan pitkä taistelu terveydenhuoltouudistuksen puolesta, ja osana prosessia lehdistölle oli valunut tietoa siitä, että hänen yksi lähimmistä avustajistaan kritisoi Obaman toimintaa. Tiimiläinen meni jättämään eroanomuksensa, mutta Obama ei kuitenkaan suostunut tähän. Kautta linjan vaikuttaa uskomattomalta, että hän ei reagoi loukkauksiin kovinkaan voimakkaasti, ja edes läheisen julkinen selkäänpuukottaminen ei saa häntä suuttumaan. Kaiketi tämän syynä on Obaman poikkeuksellisen laaja-alainen ajattelu sekä hänen näkemyksensä siitä, että politiikassa on mahdotonta yrittää vaikuttaa, jos ihmisiä sulkee ulos toiminnasta.  Hän on sanonut, että sulkiessaan ihmisiä ulkopuolelle heikentää itseään.

Esimerkillä johtaminen 

Esimerkillä johtaminen luo pohjan johtamiselle ja uskottavuuden. Mikään muukaan transformationaalisen johtajuuden osa-alue ei ole uskottavaa johtamista, jos ei arvojaan elä todeksi. Ei voi olla haastava johtaja, jos ei haasta myös itseään.

Esimerkkinä Obaman arvojohtamisesta näkyi kirjassa siinä, että hän sanoi kampanjalahjoittajille, että he saattoivat luottaa siihen, että jos hän pääsee presidentiksi niin hän korottaa lahjoittajien veroja. Obama menetti tämän linjan vuoksi joitakin lahjoittajia, mutta samalla he onnistuivat luomaan tukijoiden keskuuteen asennetta, että lahjoittamisessa ei ole kyse vastapalveluksista. Periaatteiden pitäminen lisäsi ihmisten luottamusta häneen kautta linjan. 

Useita houkutuksia poiketa linjasta ja lipsumisen mahdollisuuksia oli. Hän joutuikin välillä palaamaan takaisin lapsuuteensa tai miettimään omien isovanhempiensa elämään, tarkistaakseen ja palatakseen linjaansa politiikan pikavoittomahdollisuuksien keskellä. Presidentinvaalikampanjan alkukuukausien aikana hän oli kantanut huolta siitä, mitä Washingtonissa mielipiteenmuodostajat ajattelivat. ”Yrittäessäni näyttää tarpeeksi ´vakavasti otettavalta´ ja ´presidentilliseltä´ olin muuttunut jäykäksi ja varovaiseksi, mikä oli vastoin niitä periaatteita, joiden vuoksi olin lähtenyt ehdolle”.  Hän pääsi kuitenkin epävarmuudestaan ja vakiinnutti arvonsa alkuperäiseen ajatukseensa, jolloin ääneen täytyi sanoa myös epämukavia totuuksia. Esimerkkeinä hän mainitsee, mm. ”kun puhuin opettajien ammattiliiton tilaisuudessa, en ainoastaan puhunut parempien palkkojen ja itsenäisemmän työkuvan puolesta vaan myös vaadin opettajilta enemmän vastuunkantoa työstään. Sen sanottuani salissa tuli hiirenhiljaista, ja pian kuului sieltä täältä buuaustakin”. Detroitin autotehtaiden tapaamisessa hän sanoi, että hän aikoo ajaa tiukempia kulutusnormeja autoihin, joka ei varsinaisesti lisännyt hänen kannatustaan tehtailijoiden keskuudessa (s. 137).

Esimerkillä johtamisesta kirjassa on lukuisia esimerkkejä, mm. yhdysvaltalaisten sotilaiden tapaaminen sairaaloissa. Tätä ei pidetty hyvänä tapana joidenkin lehtien mukaan, koska presidentti ei ehkä pystyisi tekemään riittävän kovia päätöksiä tarvittaessa. Obaman kanta oli juuri päinvastainen, ja hän piti erittäin tärkeänä tietää päätöksiensä äärimmäisetkin vaikutukset. Esimerkillä johtaminen on jatkunut Obaman pariskunnalla myös presidenttiyden jälkeen. He ovat perustamassa tänä vuonna Chicagoon yhteisöllistä keskusta, jonka tarkoitus on työllistää eniten koronasta kärsineitä Etelä-Chicagon asukkaita. 

Palkitseminen

Kirjassa hän selvästi erottelee omat ansiot ja muiden ansiot. Jos joku on kirjoittanut hänelle hyvän ja menestyksekkään puheen hän nostaa sen kirjassa esille. Yksi esimerkki palkitsemisesta ja tunnelman kohottamisesta oli, kun viimein ja vihdoin terveydenhuoltouudistus meni läpi, hän järjesti yksityiset juhlat kaikille lainsäädännön kanssa työskennelleille ”Tiesin että he olivat raataneet taustalla, laskeneet numeroita, valmistelleet luonnoksia, lähettäneet lehdistötiedotteita ja vastanneet kongressin kysymyksiin. Meni tunteisiin, kun näki, että heillä oli vihdoinkin syytä juhlia” (s.535).

Lopuksi 

Kirjasta jäi hyvin mieleen kohta, jossa hän oli pohjamudissa tulevaisuutensa suhteen. Hän oli hävinnyt vaalit pyrkiessään liittovaltion edustajainhuoneeseen. ”Paluulennolla mieleni oli aivan musta. Olin melkein 40-vuotias, minulla ei ollut juuri pennin hyrrää, olin kärsinyt vastikään nöyryyttävän tappion ja avioliittoni oli kovilla” (s.62).  Loppu hyvin kaikki hyvin. Valtava työmäärä (”tein kuusitoistatuntista työpäivää kuusi ja puoli päivää viikossa”, s.118), onnekkaat sattumat ja oikea ajoitus tekivät hänestä kuitenkin presidentin ja hänen tarinastaan maailmaa muuttavan sankaritarinan.

Tiina Brandt

Lähteet

Barack Obamasta

1. Obama, B. (2020). Luvattu maa. Otava. 
2. Obama, B. (1995). Unelmia isältäni. Helsinki: Otava.
3. Obama.org: Let’s get to work: Obama Presidential Center Groundbreaking set for 2021. https://www.obama.org/updates/watch-2021-opc-federal-reviews/

Transformationaalisesta johtajuudesta

1. Lei, H., Leaungkhamma, L. and Le, P.B. (2020), How transformational leadership facilitates innovation capability: the mediating role of employees’ psychological capital, Leadership & Organization Development Journal, Vol. 41 No. 4, pp. 481-499.
2. Mangkunegara & Miftahuddin (2016) The effect of transformational leadership and job satisfaction on employee performance. Universal Journal of Management, 4 (4), pp. 189-195
3. Mysirlaki, S. and Paraskeva, F. (2020), “Emotional intelligence and transformational leadership in virtual teams: lessons from MMOGs”, Leadership & Organization Development Journal, Vol. 41 No. 4, pp. 551-566.
4. Sheehan, Garavan, Morley (2020). Transformational leadership and work unit innovation: A dyadic two-wave investigation, Journal of Business Research, 109, 399-412.
5. Zuraik, A. and Kelly, L. (2019), “The role of CEO transformational leadership and innovation climate in exploration and exploitation”, European Journal of Innovation Management, Vol. 22 No. 1, pp. 84-104.